Olen 26-vuotiaasta saakka taistellut oikeuksien puolesta tuki- ja liikuntaelinsairaana.

Tuolloin kohtasin ensimmäiset selkäongelmani ja selkäsairauteni takia jouduin jäämään eläkkeelle 49-vuotiaana. Vuosien varrella selkäsairauteni ja nivelrikkoni toi elämääni paljon vaikeita asioita ja tilanteita ja usein en tiennyt miten toimia: tuntui kuin tietoa oikeuksistani pantattaisiin niin Kelan, työvoimatoimiston kuin vammaispalvelun luukulla.

Jouduin opettelemaan kantapään kautta miten selvitä pykäläviidakossa ja löytää minulle kuuluvat oikeudet. Minua pompoteltiin luukulta luukulle ja osastolta toiselle.

Tutuiksi tulivat sairauspäiväraha, kuntoutusraha, lääkinnällinen- ja ammatillinen kuntoutus, kuntoutustuki, kuntoutustutkimus, työkyvyttömyyseläke, yleinen asumistuki, eläkkeensaajien asumistuki, eläkkeensaajien hoitotuki, henkilökohtainen apu, vammaisen kodin muutostyöt, vammaisen kuljetuspalvelu, apuvälineet.

Kun samoilin noissa tukien,oikeuksien ja pykälien viidakossa ihmettelin: “Onko tässä enää mitään järkeä?” Viimeistään siinä vaiheessa kun eteeni laitettiin monisivuisia hakemuksia, epätoivo valtasi mieleni. Olisin monesti voinut luovuttaa, mutta en antanut periksi. Tutustuin niin Kelan kuin vammaislain pykäliin ja niihin vedoten aloin peräämään oikeuksiani pitkäaikaissairaana ja vammaisena.

Ymmärrän hyvin miksi ihmiset eivät jaksa selvittää ja hakea oikeuksiaan – niiden hakeminen tehdään niin vaikeaksi ja monimutkaiseksi. Kunnat säästävät menoissa ja siitä joutuu usein kärsimään juuri ne jotka eivät yksin jaksa taistella oikeuksiensa puolesta.

Elämäsi liitto on perustettu jotta jokaisella ihmisellä olisi mahdollisuus täysipainoiseen elämään, eikä kenenkään tarvitsisi taistella yksin oikeuksiensa puolesta.

-Virpi Ukkonen
Puheenjohtaja