D-vitamiini, 100 µg/vrk, vähentää infektioherkkien ihmisten sairastumiset ja antibioottien tarpeen puoleen, ilmenee ruotsalaisten infektiolääkäreiden tutkimuksesta (Bergman ym. 2015). Useampi kuin joka kolmas suomalainen potee edelleen D-vitamiinin puutetta, osoittaa Turun yliopiston uusi tutkimus. Joka viides masennus voitaisiin ehkäistä D-vitamiinilla, osoittaa THL:n tutkimus. Se säästäisi noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. D-vitamiinin saantisuositus perustuu virheelliseen tilastoanalyysiin, myöntää lääkäriseura Duodecim. D-vitamiinin piilevä puute on paljon luultua yleisempi, ja se lisää ennenaikaista kuolleisuutta, osoittaa yli 95 000 tanskalaisen seurantatutkimus Kööpenhaminan yliopistosta (Azfal ym. 2014).

Jokainen tarvitsee D-vitamiinia purkista, kuten tästä katsauksesta käy ilmi. Saanti on riittävää, kun seerumin D-vitamiinin pitoisuus nousee tasolle 125–150 nanomoolia litraa kohti (nmol/l). Asian voi selvittää yksinkertaisella verikokeella. Tiesitkö, että tupakointi kuluttaa D-vitamiinia verestä ja kudoksista? Se selittää uudella tavalla tupakoinnin terveyshaittoja.

Lähde: www.tritolonen.fi

Suomen valtalehdistö, mm. Savon sanomat pelottelee jatkuvasti lukijoitaan D-vitamiinin vaarallisuudella. Syynä on toimittajien heikko asiantuntemus ja lähdekritiikin puute. Lue iisalmelaisen gynekologin Hannu Vierolan napakka vastine Savon Sanomien mielipidesivulla: Ei yhden koon D-vitamiinihoitoa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), kuopiolainen ravitsemusterapian apulaisprofessori (agronomi) Ursula Schwab ja helsinkiläiset ravitsemustieteilijät, professorit Mikael Fogelholm ja Christel Lamberg-Allardt sekä “maalaislääkäri” Tapani Kiminkinen väittävät julkisuudessa, ettei suomalainen tarvitse D-vitamiinilisää ja pelottelevat D-vitamiinin yliannostelun vaaroilla, vaikka todellisuudessa suuri osa väestöstä potee edelleen D-vitamiinin puutetta. Se lisää sairastumisen, ennenaikaisen kuoleman ja ikääntyvien ihmisten tylsistymisen (dementian) riskiä. Tiesitkö, että D-vitamiini on välttämätöntä, Suomen viranomaissuositusta suurempana määränä, myös silmille ja näölle (Reins ja Mc Dermott 2015)? Eikö olekin merkillistä, että Valtion ravitsemusneuvottelukunta valehtee D-vitamiinista ja Suomen valtamedian toimittajat uskovat sitä ja levittävät väärää tietoa?

Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm ja valtion ravitsemusneuvottelukunta pitävät kiinni jääräpäisesti liian pienestä saantisuosituksesta, joka perustuu virheelliseen tilastoanalyysiin, vaikka uudet tutkimukset puoltavat ja monet lääkärit vaativat suosituksen pikaista nostoa. Heitä vaivaa sitoutumisen eskalaatio: Vanhoista opeista pidetään kiinni jääräpäisesti, maksoi mitä maksoi, vaikka uudet tutkimukset osoittavat ne vääriksi. Fogelholmin ja Schwabin mielestä suomalaiset saavat mieluummin sairastaa kuin käyttää ravintolisiä. “Säästäkää rahanne oikeisiin lääkkeisiin“, neuvoi THL:n ex-pääjohtaja Pekka Puska Ilkka-lehdessä. Heidän neuvonsa tulevat valtavan kalliiksi kunnille ja valtiolle, sillä D-vitamiini torjuu muun muassa tavallisia ja sairaalainfektioita, lyhentää sairaalahoidon tarvetta ja säästää selvää rahaa. D-vitamiini ehkäisee ja hoitaa muun muassa verenpainetautia ja monia syöpiä. Ikääntyvät masentuneet potilaat potevat yleisesti D-vitamiinin puutosta (Oude Voshaar ym. 2014) ja syövät valtavia määriä mielialalääkkeitä, jotka eivät korjaa vitamiinin puutostilaa. Suomalainenkin tutkimus vahvistaa käsitystä, jonka mukaan D-vitamiinivaje lisää dementoitumisen riskiä (Knekt ym. 2014). Ylipainoisten ja lihavien ihmisten D-vitamiinin tarve on muita suurempi. D-vitamiinivaje on itsenäinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijä (Weyland ym. 2014). Mitä vähemmän seerumissa on D-vitamiinia, sitä enemmän on poikkeavia muutoksia EKG:ssä eli “sydänfilmissä” (Tuliani ym. 2014). Ainoa oikea tapa selvittää yksilön todellinen D-vitamiinin tarve on mitata sen pitoisuus seerumista tai plasmasta ja toimia tuloksen mukaan (Heaney ja Arman 2014).

Lasten ja nuorten raudanpuute ja anemia liittyvät D-vitamiinin liian niukkaan saantiin, kertoo uusi eteläkorealainen tutkimus (Lee ym. 2014). Sen mukaan raudanpuutetta potevilta lapsilta tulisi mitata seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) ja korjata se riittävällä D-vitamiinin saannilla (niin että S-D-25 nousee viitearvojen 75–150 nmol/l välille). Lasten D-vitamiinivaje (S-D-25<40 nmol/l) altistaa heidät myöhemmin elämässään valtimonkovettumataudille, kertoo uusi suomalaistutkimus (Juonala ym. 2015). Tällaiset pitoisuudet ovat edelleen tavallisia niillä lapsilla, joiden vanhemmat eivät anna heille riittävästi D-vitamiinia.

Turun yliopiston tutkimuksen mukaan MS-tautia potevilla raskaana olevilla ja imettävillä äideillä 73 %:lla on vakava D-vitamiinivaje (S-D-25 < 50 nmol/l). Se on korjattava, vaativat tutkijat (Jalkanen ym. 2014). Tässä tutkimuksessa annettu vajeen raja-arvo 50 nmol/l on aivan liian pieni MS-tautiselle. Pitoisuuden tulee olla mieluiten 125–150 nmol/l, jolloin taudin eteneminen hidastuu. Ranskalaistutkimuskin puoltaa MS-potilaiden seerumin D-vitamiinin mittaamista ja D-vitamiinilisän antamista (Thouvenot ym. 2014). Myös Kööpenhaminan yliopistoklinikan neurologit suosittelevat D-vitamiinia MS-potilaille. Sairaiden tarve on suurempi (jopa 180 µg/vrk) kuin terveelle keskivertoväestölle annettu suositus. Tiesitkö, että D-vitamiinin tuotanto ihossa ja munuaisissa edellyttää riittäväämagnesiumin saantia (Deng ym. 2013)? Koska magnesiumin saanti ravinnosta Suomessa ja muualla on nykyisin aivan liian vähäistä, se myötävaikuttaa osaltaan D-vitamiinivajeeseen ja edellyttää paljon nykyistä suurempaa saantisuositusta. Magnesiumin ja D-vitamiinin samanaikainen puutos häiritsee aivojen ja immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, altistaa autoimmuunisairauksille (allergiat, astma, kilpirauhasen vajaatoiminta, suolitulehdukset, reumataudit jne.) ja mielenterveysongelmille (ahdistus, masennus ym.). Näiden kahden pienoisravintotekijän yhtaikainen puutos aiheuttaa pitkäaikaissairauksia ja suuria terveydenhuollon menoja kunnille ja valtiolle. D-vitamiinivaje (seerumin D-vitamiinin pitoisuus S-D-25 alle 75 nmol/l) heikentää eritoten keski-ikäisten ja ikääntyvien ihmisten lihasmassaa, -voimaa ja -kuntoa, siis fyysistä suorituskykyä (Beuadart ym. 2014, Liu ym. 2014). Tehohoitoon joutuvien potilaiden kuolemanriski on sitä suurempi ja veren sokeripitoisuus sitä korkeampi, mitä vähemmän veressä on D-vitamiinia (Joshi ym. 2014).

Yllättävää kyllä myös monilla huippu-urheilijoilla on D-vitamiinivajetta, mikä heikentää heidän fyysistä suorituskykyään (Heller ym. 2014). Sama havaittiin myös Brasilian jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin (2014) osallistuneilla ammattijalkapalloilijoilla, vaikka he olivat viettäneet ainakin kuukauden aurinkoisessa Brasiliassa (Koundourakis ym. 2014). Espanjassa 82 % eliittiurheilijoista potee piilevää D-vitamiinin puutetta, kertoo uusi tutkimus. Kukapa olisi uskonut!

Euroopan Unioni nosti kesällä 2012 D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä. Lastenlääkäri, dosentti Outi Mäkitie vaatii palaamaan arkkiatri Arvo Ylpönsuosittelemaan annosteluun, 100 µg päivässä, koska se ehkäisisi lapsia sairastumasta akuutteihin ja kroonisiin tauteihin ja suojaisi heitä pitkälle aikuisuuteen asti. Raskaana olevien naisten tarve on 100–150 µg päivässä (nykyinen suositus on vain 10 µg). Infektioherkät hyötyvät 100 µg:n päiväannoksesta, osoittaa uusi ruotsalainen tutkimus.

EFSA:n päätös ja uudet tutkimukset saattavat häpeään suomalaiset ”asiantuntijat”, jotka ovat pelotelleet, että yli 50 mikrogramman päiväannos muka johtaisi myrkytykseen. Vielä muutama vuosi sitten he väittivät, että 5 µg:n ylitys muka johtasi myrkytykseen. Sitten “turvallinen raja” nousi yhtäkkiä kymmenkertaiseksi, 50:een. Nyt EU:n virallinen turvaraja on 100 µg, mutta monet lääkärit antavat potilailleen jo enemmänkin, jopa 250 µg/vrk.

HYKSin lastenklinikan pediatrian dosentti Outi Mäkitie ja Helsingin yliopiston farmakologian professori Ilari Paakkari ovat vaatineet Duodecimin pääkirjoituksissa saantisuosituksen nostamista tutkimustiedon edellyttämälle tasolle. Mäkitien mukaan vauvatkin tarvitsevat 100 µg päivässä, koska se ehkäisee lasten sairastumisia. D-vitamiinin riittävä saanti voi ehkäistä puolet tyypin 1 diabeteksista. Se edellyttää, että seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) nousee vähintään 125 nmoliin/l. D-vitamiini vähentää alle 3-vuotiaiden lasten korvatulehduksia, edellyttäen että S-D-25 nousee yli 90 nmolin/l. Suomalaisten keskiarvo on nykyisin vain noin 45 nmol/l. Toksinen raja on noin 350 nmol/l. Professori Christel Lamberg-Allardt inttää edelleen julkisuudessa, että 50 nmol/l riittää kaikille. No, hänhän ei olekaan lääkäri, vaan ravitsemustieteilijä, joka ei hoida potilaita. Kanadalainen tutkimus on osoittanut, että 500 µg viikossa on turvallinen ja riittävä annos ikäihmisille. Sillä S-D-25 nousee vähän yli 100 nmolin/l, mikä on riittävä (Feldman ym. 2014).

Saudi-Arabiassa on tutkimuksessa annettu diabeetikoille D-vitamiinia päivittäin 150 µg 3 kk ja sen jälkeen 75 µg. Sen uskotaan parantavan taudin ennustetta. Lue tutkimussuunitelma. Espanjassa (Barcelonassa) 3/4 diabeetikoista potee D-vitamiinin puutetta, osoittaa uusi tutkimus (2014). Espanjassa seerumin D-vitamiinin viitearvot ovat 75–250 nmol/l. Lamberg-Allardt väittää, ettei D-vitamiinilla muka olisi mitään tekemistä diabeteksen kanssa. Espanjassa on juuri alkanut tutkimus, jossa syöpäpotilaille annetaan100 mikrogrammaa (µg) D-vitamiinia päivässä. Tarkoitus on parantaa potilaiden elämänlaatua.

Viranomaissuositus ja todellinen tarve

Suomessa viranomaissuositus on nykyisin D-vitamiinivalmisteen ympärivuotinen käyttö 2 viikon ikäisestä 2-vuotiaaksi 10 mikrog/vrk ja 2–18-vuotiaille ruoan lisäksi 7,5 mikrog/vrk. Yli 75-vuotiaille suositellaan 20 mikrog/vrk D-vitamiinilisää ympäri vuoden (aivan liian vähän). Raskaana oleville ja imettäville suositellaan 10 mikrog/vrk D-vitamiinilisää ympäri vuoden.

Todellinen tarve on sellainen, jolla seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) nousee viitearvoon, 75–150 nmol/l. Yleensä se edellyttää 75–100 µg:n saantia päivää kohti laskettuna. Ihanteellinen lukema on 125–150 nmol/l. Uusitutkimus osoittaa, että lähes kaikki Uumajan seudun esikoululaiset potevat D-vitamiinin puutosta. Näin siitä huolimatta, että Ruotsissakin lapsille suositellaan ja annetaan D-vitamiinia ruoan lisänä. Suomen koululaisista yli 70 % potee D-vajetta, vaikka he söisivät viranomaissuosituksen mukaan. Suositus on siis aivan liian pieni ja vaarantaa lasten terveyden ja hyvinvoinnin. Tupakoitsijoille tulisi antaa muita suurempi saantisuositus, koska heidän S-D-25:nsa on tupakoimattomia pienempi (Kassi ym. 2014).

D-vitamiinia tutkitaan valtavasti

D-vitamiinitutkimukset ovat lisääntyneet eksponentiaalisesti viime vuosina. Kuinka paljon näyttöä tarvitaan? Klikkaa TÄHÄN GRAFIIKKAAN.

”Aivoissa D-vitamiini – läheisessä vuorovaikutuksessa sukupuoli- ja steroidihormonien kanssa – osallistuu muun muassa serotoniinin, dopamiinin, hermokasvutekijöiden ja asetyylikoliinin tuotantoon ja siten neuropsykiatristen sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon.”
– Walter E. Stumpf, professor, University of North Carolina

D-vitamiinin puute altistaa aivohalvaukselle. Mitä suurempi vaje on, sitä vakavampi on aivohalvaus ja sitä huonompaa ja hitaampaa on siitä toipuminen, osoittaa uusi amerikkalainen tutkimus (“International Stroke Conference 2015” of the American Stroke Association in Nashville, Tennessee). Alle 75 nmol/l pitoisuus seerumissa tuplaa aivohalvauksessa kuolevan aivokudoksen määrän. Jokainen 25 nmol/l vähennys (ihannelukemiin nähden) pidentää toipumisaikaa puolella. Univadis meilasi tämän uutisen minulle ja muille lääkäreille 12.2.2015. D-vitamiinin puute lisää Alzheimerin taudin riskiä ja heikentää aivosolujen toimintaa (Moon ym. 2015).

D-vitamiini ja syöpätaudit

D-vitamiinin riittävä saanti ehkäisisi puolet paksusuolen syövistä (joihin Suomessa sairastuu 2 000–2 500 henkilöä ja kuolee noin 1 000 henkilöä joka vuosi), ilmenee uudesta kirjallisuuskatsauksesta (Klampfer 2014). Näin voimme laskea, että Fogelholmin porukan piikkiin menee 1 000–1 250 uutta paksusuolen syöpää joka vuosi. Uusi meta-analyysi (koontitutkimus) osoittaa, että suurin osa (83 %) paksusuolen syöpään sairastuneista potilaista on potenut D-vitamiinin puutetta, toisin sanoen S-D-25 on ollut alle 75 nmol/l (Wesa ym. 2015). [Suomalaiset viralliset “tietäjät” toitottavat, että 50 nmol/l riittää kaikille!]

D-vitamiini tehostaa syövän hoitoa, eritoten pahamaineisen haimasyövän, kirjoittaa maailman johtava tiedelehti Nature lokakuusssa 2014 (Evand ja Downes 2014). Myös tanskalaistutkimus osoitti, että D:n puute lisää eritoten syöpäkuolleisuutta (Afzal ym. 2014).

D3-vitamiini lisää monien syöpälääkkeiden tehoa, osoittaa syöpälääkäreiden julkaisema artikkeli ”Vitamin D in combination cancer treatment” (Journal of Cancer 2010). Se puoltaa D-vitamiinin käyttöä syövän tukihoitona. Suosittelen vähintään 100 mikrogrammaa (µg) päivässä, niin että S-D-25 nousee vähintään 125 nmoliin/l, mieluiten tasolle 150–160 nmol/l (ylikin saa mennä).

Hyviä uutisia rintasyöpäpotilaille: Vakiohoitojen lisänä nautittu D-vitamiini parantaa eloonjäämistä (HER2+, ei metastaaseja). Tässä tutkimuksessa D:n viikkoannos oli 10 000 IU eli 250 mikrogrammaa (µg). Potilaista 33 % poti D-vitamiinin vajetta (Zeichner ym. 2014). Älkää hyvät syöpäpotilaat uskoko ravitsemustieteilijöitä, jotka väittävät, että maidosta muka saisi tarpeeksi D-vitamiinia. Ottakaa D-vitamiinia purkista niin paljon, että seerumin D-vitamiinin pitoisuus nousee 125–150 nanomooliin litrassa (nmol/l).

D-vitamiinin pelko johtuu 1930-luvun hoitokokeiluista

Illinoisin yliopiston lääkäri C.I. Reed ja hänen kollegansa tohtori Drayer määräsivät 1930-luvulla 700 nivelpotilaalleen D2-vitamiinia keskimäärin 300 000 – 500 000 IU eli 7 500 –12 500 µg päivässä. Suurimmat päiväannokset olivat jopa 3 miljoonaa yksikköä eli 75 000 µg päivässä, jolloin 65 potilasta sai myrkytysoireita.

Liika on kuitenkin liikaa, kirjoitti sama lehti 10.3.1936. Tohtori Ferdinand Vowinckel yritti parantaa nivelrikkoaan syömällä 18 päivää D2-vitamiinia 2,1 miljoonaa yksikköä eli 52 500 mikrogrammaa (µg) päivässä, mikä johti kuolemaan. New Jerseyssä kuoli eräs nainen syötyään yhdeksän viikkoa 300 000 IU eli 7 500 µg päivässä. Vuonna 1947 lääkärikonventti varoitti, että 50 000 – 100 000 IU (1 250–2 500 µg) päivässä voi aiheuttaa myrkytyksen ja jopa kuoleman. Tuohon aikaan 50 000 IU (1 250 µg) tabletti oli heikoin saatavilla ollut D-vitamiinivalmiste.

D-vitamiini ehkäisee ja jarruttaa useimpia sairauksia

D-vitamiini ehkäisee ja jarruttaa monia sairauksia vaikuttamalla suotuisasti satoihin geeneihin. Lisäksi D-vitamiini on antioksidantti, joka ehkäisee ja vaimentaa hapetusstressiä. D-vitamiini ehkäisee noin sataa sairautta, muun muassa dementiaa, 26 eri syöpää, sydän- ja verisuonitauteja, masennusta, psykooseja, Alzheimerin ja Parkinsonin tauteja ja tehostaa mm. syöpälääkkeiden vaikutusta. Syöpäpotilaan tarve on 175 mikrogrammaa (µg) päivässä ja muidenkin pitkäaikaissairaiden tarve on sellainen, että seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) nousee tavoitearvoon eli 125–150 nmoliin/l. D-vitamiini vahvistaa myös ikääntyvien lihaskuntoa. Raskausajan D-vitamiini ehkäisee vauvojen virusinfektioita. Odottavan äidin D-vitamiinin tarve on 100 µg eli kymmenen kertaa suurempi kuin nykyinen viranomaissuositus. Uuden tutkimuksen mukaan D-vitamiini ehkäisee ja jarruttaa jopa ikenien vetäytymistä (periodontiittia) ja ehkäisee siten hampaiden irtoamista. Periodontiittia esiintyy eniten diabeetikoilla ja reumaatikoilla – heille siis D-vitamiinilisä on ensiarvoisen tärkeä.

Farmakologinen annos D-vitamiinia (noin 180 µg/vrk) parantaa tyypin 2 diabeetikkojen (miesten) sokeritasapainoa (Nasri ym. 2014). Tämä sama annos voi lievittää ja parantaa myös diabetekseen liittyvää hermovauriota, neuropatiaa (Bell 2013) ja punahukkaa eli “perhosreumaa”.

“Ihmisen kehityshistorian (evoluution) aikana seerumin D-vitamiinin pitoisuus on ollut suurimman osan ajasta noin 125 nmol/l. Siihen pääsee nykyään hyvin harva [ilman D-vitamiinilisää]“, sanoi tohtori Edward Giavannucci (Harvardin yliopisto)The New York Timesissa. D-vitamiinin puute on lääkäreiden aiheuttama (iatrogeeninen) sairaustila, josta Suomessa vastuun kantavat THL, Evira, valtion ravitsemusneuvottelukunta ja sen D-vitamiinityöryhmän puheenjohtaja, professori Christel Lamberg-Allardt.

D-vitamiinin puute on sitä yleisempää, mitä kauempana päiväntasaajasta asutaan. Pohjois-Euroopassa S-D-25 vähenee kesän jälkeen keskimäärin 1 nmol/l/viikko eli talven mittaan 25–35 nmol/l. Pitoisuudet ovat pienimmillään maalis-toukokuussa. Kesän auringonvalo suurentaa S-D-25:ttä sitä nopeammin ja enemmän, mitä pienemmästä lähtöarvosta lähdetään nousemaan (Wulf 2012). Pohjois-Norjassa (Tromssassa) vain 12,4 prosentilla koululaisista on veressään riittävästi (>75 nmol/l) D-vitamiinia, kertoo tutkimus. Aurinkoisessa Turkissa vain joka neljännellä aikuisella on veressään normaali D-vitamiinin pitoisuus (Kalkan ym. 2014).

37,5 nmol/l on tärkeä rajapyykki
Alle 37,5 nmol/l pitoisuudet korreloivat negatiivisesti insuliiniherkkyyteen ja sydän- ja verisuonitautien riskiin (Walker ym. 2014). Tällaiset pitoisuudet ovat tavallisia ylipainoisilla ja lihavilla lapsilla sekä aikuisilla Suomessa. Erityisen vaarallista vaje on lapsilla, sillä se altistaa heidät myöhemmin elämässään lihavuuteen liittyville kroonisille sairauksille, kuten metaboliselle oireyhtymälle, tyypin 2 diabetekselle ja sen lisätaudeille.

Professori Robert Scragg esitti ensimmäisenä vuonna 1981, että D-vitamiinin puute liittyy sydänsairauksiin. Hän päätyi tähän hypoteesiin vertailemalla sydäntautien esiintymistä eri vuodenaikoina ja eri levysasteilla. Nyt yli 30 vuotta myöhemmin useat tutkimukset vahvistavat, että Scragg oli oikeassa. Hänen alkuperäistä artikkeliaan International Journal of Epidemiologyssa (1981) referoidaan useissa uusissa julkaisuissa. Harvardin yliopiston meta-analyysinmukaan S-D-25:n tulee olla sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä vähintään 60 nmol/l. Siihen pääseminen Suomessa edellyttää vähintään 60 µg:n päivittäistä saantia. Tämäkin raportti osoittaa, etteivät suomalaiset “asiantuntijat” ja viranomaiset ole päivittäneet tietojaan eivätkä suosituksiaan.

Uudet pätevät tutkimukset puhuvat D-vitamiinin saannin lisäämisen puolesta. Miljardi ihmistä potee parhaillaan D-vitamiinin puutetta, eurooppalaisista 50–70 %. Puute on yleisintä 40. leveyspiirin pohjoispuolella, mutta puute ei ole harvinaista Espanjassakaan. Málagan yliopiston raportinmukaan joka kolmas espanjalainen saattaa potee puutetta, mikä lisää diabeteksen riskiä. Puolet raskaana olevista espanjalaisnaisista potee D-vitamiinin vajetta, ilmenee uudesta tutkimuksesta. Suomi sijaitsee 60. ja 70. leveyspiirien välissä. Niinpä noin 90 % suomalaisista (jotka eivät ota D-vitamiinia purkista reilusti) potee puutetta. Puute on erityisen yleistä lapsilla ja nuorilla. Olisiko siinä yksi syy suomalaisten lihomiseen, sydäntautisuuteen, MS-tautiin ja diabetesepidemiaan? D-vitamiini auttaa laihtumaan ja hallitsemaan painoa, osoittaa israelilainen tutkimus (American Journal of Clinical Nutrition). Tanskalaiset tutkimukset kertovat, että vakava D-vitamiinin puute lisää tyypin 1 diabeetikkojen ennenaikaista kuolleisuutta sekä sydän- ja verisuonitauteja, mukaan luettuna aivohalvaus. Uusi korealainen väestötutkimus osoittaa, että D-vitamiinivaje on yleinen ja että puute lisää sydäntautien riskiä (Tak ym. 2014).

D-vitamiini voi ehkäistä ja hoitaa muiden muassa

1. riisitautia
2. luukatoa
3. dementiaa
4. rasitusmurtumia
5. virusinfektioita
6. virtsatie-infektioita
7. autoimmuunitauteja
8. kroonista nokkosrokkoa (urticariaa)
9. sydän- ja verisuonitauteja
10. syöpätauteja
11. astmaa, atooppista ihottumaa
12. diabetesta (tyypit 1 ja 2)
13. metabolista oireyhtymää
14. erektiohäiriöitä
15. lihomista
16. ikääntyvien muistin heikkenemistä
17. masennusta
18. Parkinsonin ja Alzheimerin tauteja
19. MS-tautia
20. myasthenia gravis -tautia
21. ikäihmisten kaatumisia
22. ikäihmisten ennenaikaista kuolemaa

---

Artikkeli on lainattu Tohtori Tolosen itsehoidon artikkeleista.

Lue artikkeli kokonaisuudessaan täältä.